
Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari. Olen tänäkin kesänä lukenut Haurua, Aroa, Kettua, Kuismaa, Alasalmea jne, ja kenties itseäni ja tuntuu, että jos avaruuden valloittajat perehtyvät heidän luomaansa suomi-kuvaan, niin painaisivat kaasua. Mikä ei olisi paha asia. Jotain tummaa mosaiikkia tästä syntyy, joka kertoo tästä ajasta. Haurun kirjan näin elokuvana, osin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti