lauantai 21. joulukuuta 2013

Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen

C´mon take my earth. Kyllä olisi kirveellä ja Lallilla töitä. Häpen olla eurooppalainen.
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen



 linkissä    Suomen Länkkäriseura julkaisee Ruudinsavu-lehteä jossa on aivan erinomainen artikkeli willin lännen vähemmistöistä: intiaanit & mustat. Tarantinon Django un-chained kertoi omaa legendaanda, ja 90-luku oli täynnä, muistaakseni ylpeitä ns. intiaanielokuvia, Viimeinen mohikaani, Tanssii susien kanssa. Odotan innolla, kuinka on jo alkamassa kiinalaisten tekemiä elokuvia, siis kiinalaisten jotka myös orjuutettiin villin lännen aikaan.

Bury My Heart At Wounded Knee, trailereita ja klippejä aivan ihanasta elokuvasta, jossa käytetään aitoja seepian sävyisiä kuvia - jotka tehtiin alkuperäisellä kameralla elokuvaa varten - tämä elokuva sai minut innostumaan lakota-kielestä. Toisaalta, kuunnellessani Aigi-kirjan lanseerausta tekijä kertoi juuristaan, kuinka saamea ei saanut koulussa puhua, ja kun suomea ei osannut niin silloin piti olla vain hiljaa... Erinomaisen yhdistyksen Goranus sivuilla fb.ssä tai olikohan Sellon kirjaston sivuilla - kerrottiin kuinka paikalla oli paljon intiaaneja :)
lisää: http://apoorgirlwearz.blogspot.fi/2013/09/ollaan-inkkareita-kaikki.html

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kansankodissa ei mee hyvin: Eija Hetekivi-Olsson: Tämä ei ole lasten maa

kovasti Lisbethin oloinen Eija Hetekivi-Olsson: Tämä ei ole lasten maa -kirjaansa eläytyi suomeksi lukien. Peppi Pitkätossu esikuvana nousi esiin useammallakin korokkeella. Kansankodissa ei mee hyvin: Kirjamessut 2013: Kuinka sananvapaus on ihana asia! Ja dystopia kamala. Köyhyys ja kansankodin lähiöt, ja joka vuosi palaa 500 koulua sveduissa. Kirjamessut 2013: Kuinka sananvapaus on ihana asia! Olen juuri lukemassa  Eija Hetekivi-Olsson: Tämä ei ole lasten maa -kirjaa, jota suosittelen. Perkele. Luin myös Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu. Kuinka tuttua. Suosittelen ilman vilppiä. Kaikille. Dekkareissa ( Wallander, Beck, Bengtson jne lukuisat ylityöllistetyt kolleegat ) ja vampyyritarinoissa ( Frostbiten, Vampyrer sekä tietysti Ystävät hämärän jälkeen) Ruotsin maalla on jo kauan käsitelty sosiaalisia ongelmia ja eriarvoisuutta. Ja kuinka mukavaa, että nyt myös kirjoissa! Erityisen mainiota oli kuunnella Eijaa ja Susannaa kirjamessuilla myös ruotsin kielellä  - areenalla joka muuten on niin elitistinen ja bättre folk.Viime vuosien sensaatio on myös Lisbeth - tuo Peppi-mäinen ja Ronjan kaltainen, mutta kaltoin kohdeltu tyttö, joka ei suostu makaamaan lätäkössä, vaan kostaa ja tekee oikeutta jota ei systeemistä saa.








Schildts & Söderströms - Tämä ei ole lasten maa







" Stefan föddes en varm dag sextiotre
och redan från början gick allt på sned
hans farsa satt inne på kåken
och hemma var det inte långt mellan bråken

På ett skitigt förortsdass
rökte han sin första pipa brass
försökte fly betongverkligheten
men sjönk allt längre ner i smeten

BETONGBARN, BETONGBARN
VEM FAN BRYR SIG OM BETONGBARN

Han började plugget, men hängde inte med
men vem fan orkade bry sig om det
han fick plats i ett ungdomslag
men istället började han supa varje dag

Han kände hur trycket började bli för hårt
orkade inte leva, allt var så svårt
tänkte ingenting på hela vägen ner
en duns i betongen och nu finns han inte mer

BETONGBARN, BETONGBARN
VEM FAN BRYR SIG OM BETONGBARN" komendooraa saa oppia