sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Minulla on maailman paras kirja: Eino Railo: Haamulinna!

Arvokkain omistamani kirja on Haamulinna. Se on selkeästi kallein hankintani, ja kokoelmani arvokkain.
Minulla on maailman paras kirja: Eino Railo: Haamulinna! ( " Englannin kauhuromantiikkaa käsittelevä väitöskirja Haamulinna 1925 ", Haamulinna : aineistohistoriallinen tutkimus Englannin kauhuromantiikasta, väitöskirja. Helsinki 1925, ilmestynyt englannin kielellä nimellä The haunted castle : a study of the elements of English romanticism. E. P. Dutton, New York 1927, Gordon Press, New York 1974 )

Kuinka ollakaan, vuosien suosien odotus palkitaan...
Löydän Eino Railon Haamulinnan, vanhan niteen, itsekin jo rauniolta näyttäen, vuodelta 1925.
Kirjan alaotsikossa lukee Aineistohistoriallinen tutkimus Englannin kauhuromantiikasta.
Emmin kahden vaiheilla, kuin arkeologi. Jos avaan kirjan, mureneeko sivut sormilleni, syövätkö sen hyppelevät varpuset? Otanko riskin?

" Olen tullut ajatelleeksi tätä aikakautta vielä senkin vuoksi, että sen merkitystä romantiikan historiassa ylipäätään väheksytään. " Railo kirjoittaa.
Minulle itselle on huvittavaa lukea valistuksen ajan filosofeja, mm juuri herraa nimeltä Rousseau joka kyllä kirjoitti lastenoikeuksista, mutta silti roiski siämentänsä mihin sattui, ja lappasi äpäröitään lastenkotiin. Mutta palatakseni takaisin huuruin Haamulinnaan:

Railo valistaa sivulla VI suuren romantiikan olevan orgaanisen kehityksen tulosta juurtensa ulottuessa laajalle, ja kauas. Kauhuromantiikan ja ainestensa " on johdettavissa keskitettävissä määrättyihin mielikuviin, jotka suggeroivat leimansa huomattavalla tavalla myöhemmän romantiikan tuotteisiin, ja jatkuvat vielä senkin jälkeen, kun niiden alkuperäinen muoto oli jo kokonaan unohtunut. " Haamulinnassa huomaamme sivulla VII Englannin romanttisen kirjallisuuden kiintyneen " luontoon ja sen herättämiin tunnelmiin "
lisäämällä romantiikan historiallista menneisyydenkaipuuta, ja Railo kokeekin tämän pläjäyksen yhdessä muodostavan " menneisyyden näyttämön joka rakennetaan hyvin monipuoliseksi, jotta se voisi herättää haluttuja tunnelmia. "

Lävitseni käy erinäisiä ravistuksia, tältäkö tuntuu kun joku kävelee haudallani? Minä tunnen kuinka Railon utuinen hahmo tutkiskelee aihepiiriään vuonna 1911 British Museumin kirjastossa, kuinka Bram Stoker penkoo Draculan taustoja aiemmin, ja vielä sitä aiemmin Mary Shelley; kuinka täyteen ahdettua tämä on! Ja kuinka kauniit pöydät, hyllyt, vitriinit; tämä olisi oiva olohuone, oma kirjasto. Mietin saapuuko joku minun jälkeenikin tänne penkomaan menneitä, ja järjestämään niitä esille - tuhoaako länsimainen ihmiskunta lopulla itsensä, että jäljelle jää vain joitakin niveljalkaisia, joista kehittyy ties mitä?

Eino metsästää byronilaista sankaria samannimisessä luvussaan jopa "korkeakulttuuriin" saakka: mm. Miltonin Saatana, ja Shakespearen Hamlet ja Jago kuuluvat tähän tummaan, tuliseen ja synkkään kastiin; " jo Otranton linnassa oli esiintynyt tumman, synkän ja intohimoisen tyrannin tyyppi, jota sitten Radcliffe erikoisella mielenkiinnolla viljeli" kirjoitetaan sivulla 249.

Nykyaikanakin tällainen tummanpuhuva hahmo on esimerkiksi tummeli-sarjan Emmerdalen tyyppi Cain, oi tuo paha, köyhä, katkera, kostava poika, satukirjoista tunnetun nimensäkin veroinen, tummat silmät ruskea tukka, arvaamaton antisankari joka nuorukaisna vietteli serkkunsa => nykyään tällainen kauhuromanttinen tyypillinen vastenmielinen elementti kuten sukurutsa on siirretty saippuaoopperoihin, joista ei pirukaan eikä käsikirjoittajaryhmä ota selvää kenen kaa kukakin on ollut. Emmerdalessa Cainin ja serkkunsa Charityn salarakkaus saa aikaan lapsen, joka adoptoidaan muualle, kunnes hän teini-ikäisenä löytää juurensa. Cain ja serkkunsa eivät tietenkään ole menneet naimisiin keskenään, vaan yhtä rutiköyhä serkku on prostituoidun uransa lopetettuaan mennyt naimisiin kylän rikkaimman miehen kanssa, joka istuu pyörätuolissa ja asuu suuressa kartanossa - kuin keskellä Lady Chatterleyn rakastajan kulisseja...
Sarjassa Cainia sanotaankin välillä Heatcliffiksi, tarkoittaen samankaltaisuutta Humisevan harjun Heatcliffin, tuon tummanpuhuvan, romanttisen roiston prototyyppiä.

Railo mainitsee haamuja käsitelleessään lyhyesti Emily Brontën kaameatehoisen teoksen Tuulien kukkula ( Wuthering Heights, 1847 ), mikä tuntuu hassulta, ettei aiheeseen paneuduta, kun tuo Heatcliff on niin selkeä byronilaisen romanttisen antisankarin variaatio että. Nyt en löydä kirjahylyistäni yhtään suomalaista painosta Humisevasta harjusta jotta voisin tarkastaa koska se suomennettiin ensimmäisen kerran. Saablari!
Myös Päivi Alasalmi on käyttänyt vastaavaa romanttista, tummanpuhuvaa hahmoa mm. kirjassaan Ystävä sä naisien, mutta ironisesti.



Muuta:

Haluaisin tiedustella kuka omistaa tekijänoikeudet Eino Railon kirjoittamaan...

Haluaisin tiedustella kuka omistaa tekijänoikeudet Eino Railon kirjoittamaan kirjaan Haamulinna vuodelta 1925. Sisäsivulle on merkitty Kustannusosakeyhtiö Kirjan kirjapaino, mutta kyseistä osakeyhtiötä ei ole enää olemassa. Voiko kirjaa pitää ns. Orphan works -teoksena? Olisin halunnut skannata teoksen ja julkaista sen netissä ilmaiseksi
Vastaus
Eino Railo kuoli vuonna 1948, joten valitettavasti hänen teoksensa ovat Suomen tekijänoikeuslain mukaan suojattuina 70 vuotta tekijän kuolemasta ja vapautuvat vasta vuoden 2018 jälkeen vapaasti levitettäviksi. Julkaisemiseen pitää siis lain mukaan saada lupa tekijänoikeuksien omistajilta, luultavasti Railon perillisiltä. Fennica-tietokannan mukaan ”Haamulinna” on Railon itsensä kustantama. Kirjapainolla ei ole mitään oikeuksia teokseen, jollei niitä ole jostakin kumman syystä sopimuksella luovutettu. Se, että oikeuksien omistajan tavoittaminen on ehkä hankalaa, ei oikeuta lain silmissä teoksen julkaisemista ilman lupaa.
Jos haluat koettaa hankkia julkaisuluvan, pitäisi selvittää Railon perikuntaa. Kansallisbiografian Eino Railoa koskeva artikkeli kertoo, että hänen lapsensa ovat Anna (syntynyt 1908), Hilkka Marja (s. 1911), Eeva Sorella (s. 1916) ja Juhani Elias (s. 1920). Saattaa olla, että lapset ovat jo kuolleet, joten etsintä pitäisi ulottaa heidän jälkeläisiinsä. Osoitteessahttp://www.geni.com/genealogy/people/Anna-Railo-Ilmonen/6000000008770701612 on joitakin tietoja Eino Railon vanhimmasta tyttärestä. Ehkäpä tietojen lisääjällä olisi jotakin tarkempia tietoja perikunnasta, jos onnistut tavoittamaan hänet. Kannattaa muistaa, että kaikilta lapsilta tai lasten perillisiltä tarvitaan luvat, jollei testamentilla ole muuta säädetty.
Toinen keino päästä Railon jälkeläisten jäljille voisi olla tiedustella asiaa niistä organisaatioista, joissa Railo on työskennellyt. Vaikka hänen aikalaisiaan ei varmasti ole enää niissä töissä, sieltä saattaisi löytyä ihmisiä, jotka ehkä tuntisivat Railon jälkeläisiä tai kenties vielä elossa olevia ystäviä. Wikipedian artikkelista osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Railo löytyy tietoa, että Railo toimi Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen dosenttina, WSOY:llä, Kauppalehdessä ja Kirjallisuudentutkijain seurassa, jotka ovat kaikki vielä olemassa.
Jos onnistut löytämään Railon jälkeläisiä muttet heidän yhteystietojaan, Eniron yhteystietohaku osoitteessa http://henkilot.eniro.fi/login?next=%2F voi auttaa. Palveluun tarvitaan tunnukset, mutta ne maksavat vain tekstiviestin verran ja käyttö on ilmaista. Myös yksinkertainen Google-haku voi antaa tietoja, miten jonkun henkilön tavoittaisi, esimerkiksi sähköpostiosoitteen tai viittauksen Facebookiin.
28.08.201017:32

lauantai 11. tammikuuta 2014

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa / Northanger Abbey

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa Kirjasampo  alkup. Northanger Abbey...  wikissä
Goottiromaanit: parodiat jo aikanaan -1818-:
- Jane Austen: Neito vanhassa linnassa, 1953, 1999. ( alkup. Northanger Abbey, 1817)



perjantai 10. tammikuuta 2014

Helander, Elina & Kailo, Kaarina: Ei alkua ei loppua: Saamelaisten puheenvuoro

Tämän ostin muistaakseni uutena kirjamessuila 2013 hintaan 2€. Lukeminen kannattaa aina. Helander, Elina & Kailo, Kaarina: Ei alkua ei loppua: Saamelaisten puheenvuoro – Wikipedia   Like: " Kirja muodostuu sarjasta keskusteluja, joita Elina Helander ja Kaarina Kailo kulttuurihenkilöiden kanssa.
Teoksen tarkoituksena on herättää keskustelua saamelaisten asemasta Suomessa ja ravistella alkuperäiskansan todellisuuden jäsentämistavan kautta eurooppakeskeistä tieteellistä ajattelua.
ISBN:  951-578-632-0 "

Stina Katchadourian: Lapinkuninkaan tytär

Kirjan kannen hinnasta (9,95€) pois 70% niin johan ostin.. Malmin Suomalainen kirjakauppa loppuunmyi. Ja minähän ostin. Vieressä oli täti joka hihitti ja sanoi: Diapameja. Olen systemaattisesti päättänyt kerätä Pohjoisen kirjoja, romaaneja, runoja, omakustanteita, elämänkertoja, historiikkejä ja muita friikkejä kolmeen eri asuntoon.
Stina Katchadourian: Lapinkuninkaan tytär linkit:
Yle Uutiset | yle.fi
Lapinkuninkaan tytär — Schildts & Söderströms 

Jarkko Laine: Vampyyri, Romania-opas

Jarkko Laine: Vampyyri, Romani-opas

torstai 9. tammikuuta 2014

Marriott, Susannah: Witches, Sirens and Soothsayers

Marriott, Susannah: Witches, Sirens and Soothsayers

Eino Railo Kuin uni ja varjo

Eino Railo Kuin uni ja varjo
KUIN UNI JA VARJO | Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
Railo, Eino | Kirjasampo.fi - kirjallisuuden kotisivu


Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon, kirjallisuuden historiaa, kotimaisten kirjailijoiden elämänkertaa

Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon, kirjallisuuden historiaa, kotimaisten kirjailijoiden elämänkertaa,  0,20€, kirjastosta.
Goottipoikien goottipoika, kalpea poika, runoilija  Uuno Kailas wiki


Uuno Kailas: Talo runo, Päivi Alasalmi: Vainola

Uuno Kailas on suosikki goottipoikiani kotomaisessa runoudessa.
Uuno Kailas: Talo runo, Päivi Alasalmi: Vainola. Vainolasta olen kirjoittanut jo täällä verkossa niin paljon. Uuno Kailas: Talo ruino wikiaineistossa: Uuno Kailas wikissä
runo Yksin Runosto linkissä
TUULI JA TÄHKÄ YNNÄ MUITA RUNOJA Kirj. Uuno Kailas 1922 linkissä
Mia Hirvelä:  NARRINA GOOTTILAISLINNASSA. Lajiparodia Päivi Alasalmen postmodernistisessa romaanissa Vainola linkissä 

 Uuno Kailas: Talo runo wikiaineistossa:
Nous taloni yhdessä yössä –
kenen toimesta, Herra ties.
– Se auttoiko salvutyössä,
se Musta Kirvesmies? –
On taloni kylmä talo,
sen ikkunat yöhön päin.
Epätoivon jäinen palo
on tulena liedelläin.
Ei ystävän, vieraan tulla
ole ovea laisinkaan.
Vain kaks on ovea mulla,
kaks: uneen ja kuolemaan.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Poimintoja vanhemmasta suomalaisesta kirjallisuudesta

O. J. Brummer: Poimintoja vanhemmasta suomalaisesta kirjallisuudesta. Tämä oli yksi ilmainen kirja kierrätyksestä.
Poimintoja vanhemmasta suomalaisesta kirjallisuudesta, Tarkiainen W., Brummer O. J., Gummerus, julkaisuvuosi 1925.

O. J. Brummer wikipediassa



perjantai 3. tammikuuta 2014

Harto Hänninen, Marko Latvanen: Verikekkerit. Kauhun käsikirja, 1992

Eräs lempikirjoistani, ostin sen uudelleen pari vuotta sitten 6€, loppuunmyyty muuten koko painos? Tätä lainasin kirjastosta ennen wanhaan...  wikissä
Harto  Hänninen, Marko Latvanen: Verikekkerit. Kauhun käsikirja, 1992.


torstai 2. tammikuuta 2014

Runneltu Sompio: Kuinka ensin ristinusko tuhosi Pohjoisen, sitten tekoaltaat

Tikkanen: Runneltu Sompio: Kuinka ensin ristinusko, pthyi olkoon,  tuhosi Pohjoisen, sitten tekoaltaat.  Seuraavaksi kaivokset? Tämän yhden risteilyn aikana luin vähintään neljä kirjaa: Boris Hurtta: Noidannahka, Steampunk: Koneita ja korsetteja!, Byatt: Ragnarök, Tikkanen: Runneltu Sompio. Tekevä ehtii. Ajattelen ilmaisen risteilyn olevan kirjailijalle luksusta: matka vieraaseen eli tuttuun maahan, ihana työrauha pariksi päiväksi, lukea mitä haluaa, ja varsinkin kirjoittaa mitä halvaa ;) Välillä voi vierailla baarissa ja tuntea olonsa ulkopuoliseksi kuin Jack Torrance…



Sompio - Life in Lapland 1962

Jari Eilola: Rajapinnoilla. Sallitun ja kielletyn määritteleminen 1600-luvun jälkipuoliskon noituus- ja taikuustapauksissa.

Jari Eilola: Rajapinnoilla. Sallitun ja kielletyn määritteleminen 1600-luvun jälkipuoliskon noituus- ja taikuustapauksissa. Ostin tämän kirjamessuilta 2013 hintaan 10€. Se oli messujen kallein ostos. Muut kirjat maksoivat 2€ kpl, ja niitä ostin kassillisen, itselle ja lahjaksi, mm Fassbenderiä. Lainaus  väitöskirjahaastattelusta:  " Noituuden ja taikuuden muodot olivat maaseudulla ja kaupungeissa hyvin samankaltaisia. Yleensä ne kohdistuivat karjan ja ihmisten terveyteen tai laajemmin kotitalouden piirissä tehtyihin töihin, kuten voin valmistukseen. Ehkä kaupungeissa ihmisten sairauteen ja terveyteen liittyvät jutut korostuivat enemmän kuin maaseudulla, mutta ero ei ole mitenkään olennainen. Mitä tulee Ruotsin ja Suomen eroihin, niin Suomen puolella ns. maleficium-tapaukset, joissa kysymys oli karjaonnen tai terveyden pilaamisesta, näyttävät olevan yleisempiä. Ruotsin puolella näkyviä olivat noitasapattitapaukset: noidat lensivät Blåkullaan, missä viettiin noitien sapattia, ja veivät lapsia mukanaan. Meillä tämäntyyppiset tapaukset keskittyvät lyhyelle ajalle ja Länsi-Suomen rannikkoalueelle. Tämä ero on toki tiedetty jo aikaisemmin; yksi selittävä tekijä on tietäjä- ja noitaperinteen erilaisuus. Ruotsissa keskeinen oli skandinaavinen troll-käsite, joka viittasi käsitykseen pahantahtoisesta tuonpuoleisesta olennosta. Meillä taas tietäjä tai noita on ollut tuonpuoleista sanoilla hallinnut olento, jolla ei ole ollut tarvetta käydä tuonpuoleisessa. Luonnollisesti skandinaaviset vaikutteet tuntuivat selvimmin Länsi-Suomessa, jossa myös huoneentaulun maailma ja kirkollinen julistus oli systemaattisemmin sisäistetty kuin Itä-Suomessa. Noituus liittyikin varsin usein huoneentaulun määräämään naisen rooliin ja siinä onnistumiseen. "           Jari Eilolan väitöskirjahaastattelu linkissä   

Ennen & nyt 4/03: Rajapinnoilla. Sallitun ja kielletyn määritteleminen ...

Magne Hovden: Saamelandia

Tämän kovapinatisen kirjan sain pukilta hintaan 4,50€ joka on suht edullinen nälkätaiteilijalle ostaa. Vähän on ärsytys grandemus nunnuka nunnuka, mutta ilmeisesti mitä enemmän käsittelytapoja ja pyhyyttä / tabuja on, niin parempi? Entäs ne stereotypiat kannessa? Magne Hovden: Saamelandia.



Pieni mietekirja ystävälle, kauniit venäläiset kellot, oranssi merenneito, Aarikan poro

Ja alapuolellaan ihan uusi kirjahylly, kolmea hyllyä uusille kirjoille. Lukemattomille kirjoille? Pieni mietekirja ystävälle, kauniit venäläiset kellot, oranssi merenneito, Aarikan poro.

Rockin korkeat korot! Suomalaisen naisrockin historia!

Aivan ihana kirja ja historiikki! Vallankumous maalataan silmää iskien huulipunalla.. Rockin korkeat korot! Suomalaisen naisrockin historia!

Jean-Francois Regnard: Retki Lappiin

Jean-Francois Regnard: Retki Lappiin
Suomentanut Marja Itkonen-Kaila
Väylä-yhtiöt 2012
Sidottu, kovakantinen
143 sivua
ISBN 978-952-5823-39-


linkeissä:

Retki Lappiin | Meän Tornionlaakso 

verkkokaupassa: " Ranskalaisen komediakirjailijan Jean-Francois Regnardin kuvaama retki Lappiin tehtiin vuonna 1681, mutta kertomus siitä ilmestyi vasta 1731. Kahden kumppaninsa kanssa nuori Regnard vaelsi Tornionjärvelle, “missä maanpiiri päättyy”. Marja Itkonen-Kailan suomentama teos ilmestyy nyt toisena laitoksena, johon esipuheen on laatinut Osmo Pekonen."

Meän ruusu ja mustikkakruunu. Talonpoikaishuonekalujen koristemaalausta Tornionlaaksossa 1700-1800-luvulla

Kallioniemi, Anni & Kenttämaa, Hannu & Pekkala, Raili & Soini, Maija-Liisa, 1999. Meän ruusu ja mustikkakruunu. Talonpoikaishuonekalujen koristemaalausta Tornionlaaksossa 1700-1800-luvulla. Jyväskylä. 
Sidosasu: Kovakantinen kirja
Sivumäärä: 173
Kieli: Suomi
Julkaisupäivämäärä: 1999
ISBN: 9789529105885

Bengt Pohjanen, Jaakko Heikkilä: Meänmaa

Mikä on hyvä maku, mikä on aitous, mikä on pohjoinen, mikä kaipuu pystykorvan katseessa? Meänkieli, pohjoisen kirjoja, periferia. Miltä pirtit näyttivät ennen Ikean tuloa Haaparannale? Tai ennen hirvittäviä stailaajia jotka poistavat kuvasta aivoja käyttämättä kaiken aidon ja oman, persoonan?


http://www.meanmaa.net/


 Bengt Pohjanen Kirjasampo.fi   Meänmaa wikissä    Bengt Pohjanen 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Maria Lang: Kahdeksastoista Lucia-neito

Varsinainen vintage kirja, jossa on ihanaa 60-luvun svengiä, tuttua suvun valokuvista - hurjilta nuoruusvuosilta - joko oppilaina tai opettajina ;) Juuri Millenium teosten Miehet jotka vihaavat naisia oli kaunis kunnina osoitus Maria Langille, ajattelin.  Maria Lang: Kahdeksastoista Lucia-neito, Salama sarja, dekkari, tämä kirja pehmytkantinen, vuodelta 1968, jolloin suomennettu, ruotsinkiel. alkup. teos edelliseltä vuodelta.

Joululahjakirjoja: Kohtalokkaat munat ja Rasputin. Annikki Kariniemi: Matkalla maan ääreen



Joululahjakirjoja kautta aikojen ja kautta rantojen: Mihail Bulgakov: Kohtalokkaat munat sain jouluna 2007, ja minulla oli ylläni upea Blue Velvet -takki. J.P. Koskinen: Rasputin, jouluna 2013, jolloin sain myös paljon Annikki Kariniemeen liittyvää kirjallisuutta. Joulu on ihanaa aikaa lukea ja kirjoittaa, muistella, ja kenties pyyhkiä pölyjä kirjahyllyistä - jos niihin pölyä edes mahtuu.. Annikki Kariniemi: Matkalla maan ääreen. Paketit eli jahlat ovat mukavia. Yllätyksiä. Överyyksiin ei tarvitse mennä. Olemme antaneet paketteja toisillemme joulun aikaan jo paljon ennen ristinuskon keksimistä. Minulle Saturnalia on komea juhla.


Ylitornion Joulu 2013-lehdessä artikkeli: Annikki Kariniemi: Luonnon ystävästä luonnonsuojelijaksi. Kuvassa satavuotistapahtumassa allekirjoittanut aka Jemina Staalo.

ja tuubissa:

noitarummun sisällä, vauhti on hurjaa ;)