maanantai 22. heinäkuuta 2013

Mikael Niemi Vedenviemää

Mikael Niemi: Vedenviemää-romaani, 2013, roisi ja huljuva. Ylitsepulppuava ja  vyöryävä.
Löysin hienon vanhan kirjan joka olisi myös sopinut tämän vanhaksi rinnakkaisteokseksi, ilmaiseksi, kierrätyksestä, mutten ehtinyt sitä kuvata, saatikka lukea. Viikon pikalainassa, bestsellerinä ja miltei uutuunena työtä tekevä taiteilija lukee tämän kolmessa päivässä, allekkin, käyttäen julkista liikennettä. Hienointa on kuvaus, kuinka puukengät kelluvat, ja kuinka tooleilta näyttävien tuolien jalat ylhäällä muistuttavta eläinten sarvia.. Ja kuinka Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä romaani meinaa hukkua... Nimi on hieno, yhdistyy Tuulen viemään... Muutenkin Niemi on mainio - huomaisin mistä hän on saanut idean Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä romaanin nimi, ja miten se näyttää kirjan selkämyksessä ;) Olen Niemeä lukenut suomeksi, ruotsiksi ja meän kielelä, sekä lasten, nuorten että aikuisten kirjoja.
     Ekstraihanaa oli saamelaisten juurien väkevyys tässä teoksessä - samoin kuin lukukeskessä oleva Staalo..

Mia Vänskä: Saattaja, 2012

Mia Vänskä: Saattaja, 2012, tämän luin tällä viikolla. Kirja piti ostaa lomaksi eikun omaksi, eihän kirjailija ole koskaan lomalla, he he. Halusin lukea tätä syrjäisessä mökissä, kera teosten Suomalainen piru ja Staalo. Kuunnella kenen jalanjälkiä muodostuu peltikatolle ja millaisia kavionjälkiä porstuaan - jossa ei näy ketään. Vänskä on jänskästi sekä amerikkalaisessa että japanilaisessa kauhussa. Hienosti on kotimainen folklore hallussa. Mielessä soi Musta Paraati, sanoja hieman muuttaen. 

Adlkibris:
"Kuvaus:
Kaikki alkoi, kun Lilja muutti entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyivät ja keskelle lattiaa ilmestyi tyhjästä lätäkkö. Talon edelliset asukkaat olivat lähteneet nopeasti, kuin pakoon. Kun naapurin vanha nainen puukotetaan raa-asti ja Liljan äiti löytyy kotitalon kellarista koomaan vajonneena, Liljan lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: Liljalla on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.

Lilja yrittää työntää tehtävän mielestään, mutta hänen on kohdattava vastuunsa - eksyneet ovat täynnä vihaa, joka purkautuu viattomiin ja ottaa nämä valtaansa. Kun Liljan ystävä joutuu vastakkain eksyneen kanssa, päätöstä ei voi lykätä - hänen on astuttava maailmaan, jonka hän tuntee vain vanhoista taruista.

Saattaja on vahva kertomus kohtalon väistämättömyydestä ja vastuuseen kasvamisesta, se raottaa myös verhoa muinaisten myyttien todellisuuteen. Teoksen piinaavuus syntyy nimettömästä uhkasta, jonka kylmän hengityksen tuntee koko ajan niskassaan."

linkissä