Kuula, Kari: Paholaisen biografia: Pahan olemus, historia ja tulevaisuus

Kuula, Kari: Paholaisen biografia: Pahan olemus, historia ja tulevaisuus 
linkissä wikissä 
         Kuula, Kari: Paholaisen biografia: Pahan olemus, historia ja tulevaisuus. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-837-6.

Etholén, Katriina ja Inkinen, Juha: Punk on kuollut, eläköön hardcore!

Tämän  ostin uutena ja komeana 5€ Kirjamessuilta... Etholén, Katriina ja Inkinen, Juha: Punk on kuollut, eläköön hardcore! liken linkissä

Näin tehtiin Iron Sky – eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan internetiä

Tämän makean kirjan ostin Kirjatorilta 10€. Näin tehtiin Iron Sky – eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan internetiä. 

Tekijät: Timo Vuorensola, Tero Kaukomaa, Samuli Torssonen, Jarmo Puskala, Pekka Ollula, Janos Honkonen
ISBN: 978-951-0-38893-8
Julkaistu: 04/2012
Sidosasu: Sidottu, kovakantinen
Kieli: Suomi.
  
Klinkit:
Iron Sky viralliset siivut
Iron Sky suåmenkiel. wikissä
kirja Reich Stuff sivuilla myynnissä    näyttää että näillä matskuilla takuu kestää tuhat vuotta ;)
Näin tehtiin Iron Sky kirja Docendon sivuilla myynnissä

 Näin tehtiin Iron Sky

Mitä sitä vappuna lukisi? Goottilaista!

Vampyyreita ja munkkeja... Ja tietty rumat, likaiset ja ilkeät elokuva... Mitä sitä vappuna lukisi? Goottilaista!

Vuosaaressa oli maailman paras kirjasto nälkätaiteilijalle ja köyhälistökirjailijalle tehdä työtä, omassa kopissa, jossa on työrauha

Kirjasto eli Vuotalo aloitti  3.10.2001 toimintansa. Olen siellä tehnyt, lukenut, nauttinut, kirjoittanut, lähettänyt ilmaiseksi verkossa apuraha-anomuksia. Lordista Hannu Salamaan. Vuosaaressa oli maailman paras kirjasto nälkätaiteilijalle ja köyhälistökirjailijalle tehdä työtä, omassa kopissa, jossa on työrauha. Työ- ja lukurauha puuttuu nykyään kirjastoista, joista on tehty "kaikkien " mölyapinoiden olohuoneita.  Turhaan. Lainannut myös kirjoja ja printannut taidejutskia. Säilytetään kirjastot kirjastoina! En minä päästä omaankaan olohuoneeseen jotain mölyapinaa viinaa juomaan, sylkemään lattialle, syömään kuivia nuudeleita raakoina, sotkemaan piirakoilla seiniä eikä spurguja piilottamaan sotkujaan chippendalen saloihin. Kirjastot kirjastoina! Miksi kirjastoista on tehty nuorisotaloja vastenmielisille huonoryhtisille laiskalle ja räävasuiselle kakaraparvelle joka ei ajattele omilla aivoillaan, vaan laahustaa perse paljaana löysissä housuissa amerikkaa jumaloiden. Kirjasto on kirjoja varten! Myös elokuvia voi lainata ja suksisauvoja tai kävelysauvoja ja ompelukonetta, kun omaan ei ole varaa tai tilaa säilyttää. Ekologista ja vihreätä sen olla pittää!
   
Pidän toki kirjaston tapahtumista kuten esimerkiksi: 
Ante Aikio Sellon lavalla 2013 linkissäni
eli kirjailija esittelee uusinta kirjaansa.
Tai kirjastossa on näyttely kuten pohjoisen kirjailijan Annikki Kariniemen elämästä. 
Kirjastossa voi olla myös ompelutapahtuma, keppihevoskilpailut ja kaikkea kivaa. 

Sen sijaan en siedä kuinka kakarat, nuoret ja myös spurgut ovat ottaneet kirjaston tilaksi joka on samaa kauppakeskuksen ja juna-aseman kanssa, tilana jossa pitää kiljua ja räyhätä, ja olla kovis vartijoiden ja poliisin kanssa. Pitäisikö nämä mammanpojat palauttaa kotiin? Tehdä tositv-tä, jossa vanhemmat näkevät kuinka kakarat käyttäytyvät kirjastossa. Ja junassa. Ja koulussa. Toinen tila on koulu, jossa kakarat ja nuoret saavat töhriä mielin määrin, eivätkä joudu korjaamaan sotkujaan, koska henkilökuntaa ei riitä, ja just alkaa viikonloppuvapaat.... On hyvin ällöttävää, kuinka kakarat polttavat tupakkaa koulussa heitellen tumppeja mihin sattuu, samoin nuuskaa, hyi. Hirveä määrä epäterveellistä mässyä ja sillä pitää sotkea kaiken. Minä teen kyllä lain jossa kakarat laitetaan oppiin saamelaisille ja nenetseille, kuinka yhteisössä käyttäydytään ;)
     En ymmärrä myöskään ääliöitä jotka molottavat kännykkään junassa taulun alla jossa lukee suomeksi muistutus muiden huomioonottamisesta. Myös kuvasta sen voi ymmärtää. Jos te itse olette lukutaidottomia tms niin miksi ette anna muille lukurauhaa? Tai kirjoitusrauhaa? 
   Mikä helvetti siinä on että sitä luontoa tuhoavaa ja lisää Fukushiman kaltaisia ydinonnettomuuksia ennakoiva tyhjänpäiväinen jatkuvasti päivitettävää miltei kertakäyttöistä taplettia pitää kuunnella junassa ilman kuulokkeita?
    Olin taannoin Jared Leton konsetissa ja oli herkkä hetki akustisella kitaralla. Kaksi känniämmää molotti päälle omiaan. Siitä huomauttivat edessäistujat, että shhh me halutaan oikeasti kuunnella, niin känniämmät sanoivat: Haista vittu.
   Just joo.

Genevieve Knits: Vampire knits

viralliset siivut vampireknits.com 

Lapin punaiset hanget Topi Mikkolan 65-vuotisjuhlamonologi. KOM-teatteri

Annikki Kariniemi vietti viime vuonna satavuotisjuhlaansa - kirjailijaliiton sen täysin "unohtaessa". Onneksi joikunen jokunen muisti sentään.   KOM-teatteri 16.03.2014
Lapin punaiset hanget Topi Mikkolan 65-vuotisjuhlamonologi oli paljon rujompi ja traagisempi, historiallisempi kuin fantastisen realismin Reitari. Äänimaailmassa olimme kohota Werner Herzogin tasolle, mutta oi ne valkyyriat, ja fasismin synkkä velitarina. Visuaalisesti ovelinta oli käyttää aurinkolaseja 1. väkivallanteon jälkeen.  
 Monologin Teksti: Rosa Liksom
Sovitus ja ohjaus: Jani Manninen

Esittäjä: Topi Mikkola
Ensi-ilta Kemin kaupunginteatterissa 18.2.2014.
topimikkola  Topi Mikkolan viralliset siivut
tämä teksti linkistä sivulta

" Lapin punaiset hanget on Topi Mikkolan esittämä näyttämömuotokuva Annikki Kariniemen näköisestä pohjoisen kirjailijasta. Monologi kuvaa kirjailijan viimeisen illan, jossa hän käy läpi vaiherikasta elämäänsä, josta ei draamaa ja dramatiikkaa puutu.

Elämän ja kuoleman vastakohtaisuudet, valo ja pimeys, rakkaus ja viha, ovat läsnä tässä kertomuksessa. Kirjailijan eletyn elämän vaiheissa nousevat esiin sota-ajan äärimmäiset olosuhteet sekä naiseksi ja arvostetuksi kirjailijaksi kasvamisen tuskat ja ilot. Samalla tarinan keskiöön nousee kirjailijan rakkaus kahteen erilaiseen mieheen, joista toinen on sotilas ja toinen rauhan mies.

Lapin punaiset hanget on Topi Mikkolan 65-vuotisjuhlamonologi, joka juhlistaa samalla myös hänen 25 vuotta kestänyttä Rosa Liksomin kirjoittamien tekstien esittämistä suomalaisilla teatterilavoilla.

Tervetuloa esityksiin !

Annikki Kariniemi (1913-1984)

Annikki Kariniemen syntymästä tuli vuonna 2013 kuluneeksi sata vuotta. Häntä pidetään oman aikansa lappilaisen naiskirjallisuuden uranuurtajana, joka jätti jälkensä aiemmin puhtaasti miesten hallitsemaan eräkirjallisuuteen. Hän tuli julkisuuteen paitsi Suomen ensimmäisenä naispuolisena eräkirjailijana, myös kantaaottavana kirjoittajana, joka ei säästellyt sanojaan Lapin ihmistä ja luontoa puolustaessaan.

Kirjailijan uransa Kariniemi aloitti 39-vuotiaana. Hän oli kiinnostunut vanhoista Peräpohjolan ja Lapin alueen tarinoista, joita hän kuunteli ja keräsi niistä aineksia romaaneihinsa. Hän hyödynsi mystiikkaa ja Lapin romantiikkaa teoksissaan, mutta toisaalta kuvasi myös ihmisten arkea raskasta raadantaa metsissä ja pelloilla. Annikki Kariniemi kirjoitti yli 30 teosta, joiden lisäksi syntyi paljon runoja, lehtikirjoituksia ja luentoja.

Annikki tunnettiin värikkäänä persoonana, opettajana ja Lapin kirjailijana, joka herätti aikanaan runsaasti voimakkaita tunteita sekä teoksillaan että julkisilla esiintymisillään. Myös tuon ajan media halusi mielellään luoda Annikki Kariniemestä skandaalinkäryisiä juttuja. Annikin solmima kolmas avioliitto lähes 30 vuotta nuoremman, entisen oppilaansa Taisto Heikan kanssa herätti kohua ja pääsi käsiteltäväksi Hymy-lehden palstoille asti. Myös toinen avioliitto 26 vuotta vanhemman eversti Oiva Willamon kanssa herätti värikästä keskustelua.

Annikki oli äärimmäisyyksien ihminen nuoruudestaan asti. Hän omaksui isänmaallisuuden ja sen ajan oikeistolaisuuden kotoaan, mutta vuosien myötä hänen arvonsa ja asenteensa kallistuivat yhä voimakkaammin vasemmistolaisuuden ja luonnonsuojelun suuntaan. Annikista tuli vähitellen vahva Lapin luonnon puolestapuhuja. Hän kirjoitti myös avoimesti asioista, joista oli totuttu vaikenemaan, kuten perheväkivallasta. Kirjassaan Erään avioliiton anatomia (1968) hän kuvaa miten ns. sivistyneissäkin perheissä voi olla väkivallan ja alistamisen muotoja. "

(Lähde: Marja Tuominen ja Annikki Kariniemi –kirjallisuusseura)