sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Maailmanlopun tyttö, Shokkiarvo ja Ihmishirviöt

Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö, Sergei Lukjanenko: Yöpartio, John Waters: Shokkiarvo, ja Micael Dahlén: Ihmispedot  ja muut yllämainitut ovat mukavaa, karmivaa matkalukemista. Matkalla minuuteen, pahuuteen, ihmiseen, ruotsin risteilylle, ihmisyyteen – tuonne jonnekin.


Micael Dahlén: Ihmispedot Alkuteos: Monster, 2011.  Suom. Tuija Tuomaala. Atena 2012. Kun Micael katsoo mustaan kuiluun [ Mansonin mustissa silmissä ], myös kuilu katsoo takaisin – Charles Mansonin [ tuttavallisesti vain Charlie ] mustista silmistä heijastuu Dahlénin katse. Nykyään sosiaalinen media kertoo ihmisyydestä – tai sen puutteesta paljon. Kuka tahansa voi tehdä profiilin. Tai yrittää profiloida. Kultti ja seuraajat. Pimeämpi puoli. Tajunnan alkemistit. Kukkaisaika on lopullisesti ohitse. Kaikki on heikun keikun, Helter Skelter. Kiinnostuin Micael Dahlénista kun näin tämän innostuneen pforessoorin haastattalun ruotsalaisesta tv ohjelmasta jossa herra esiintyi tapansa mukaan kynnet lakattuina mustiksi… Jäin koukkuun – hän tekee itsestään kiinnostavan hullun tiedemiehen: tukka pystössä hän saa aikaan jotain mitä rivikansalainen ainakin julkisesti pitää vaarallisena…  Dahlén hakee kirjassaan fänien, faneuden merkitystä, ja jäljittää sanaa fanaattinen, joka oli herran mukaan tullut englannin kieleen 1500-luvulla kuvaamaan käytöstä , jota leimasi  ”äärimmäinen innostus ja usein voimakas, kritiikitön omistautuminen”, luultavasti latinan kielen sanasta fanaticus: ”järjettömästi mutta jumalaisesti hurmiotunut.”


Helsingin Kirjamessuilla 2012 Dahlén muistelee kohtauksiaan Charlien kanssa – kuin Clarise ja Hannibal..

Hurjin kohtaus Dahlénin ja Mansonin välillä on kun professori kysyy miten hän haluaisi ihmisten näkevän hänet.



”Peilistä.”



Olemme jossain Twin Peaks sarjan tuolla puolen.  Niin Dahlén kuin Despentes kumpikin huomioi kirjassaan Twilight -vampyyrivillityksen. Dahlénin mielestä ei ole ehkä sattumaa että Edward ja muut modernit vampyyrit ottavat kilometrin pituisia loikkia, lentävät, ja lukevat ajatuksia. ”Hehän ovat tappajia” joilla on ”yli-inhimilliset voimat ja jotka herättävät himomme ja ihailumme”. 2000-luvulle siirretyt vanhan ajan vampyyrit ovat ehkä oire ajastamme ” jossa murhaajat harhailevat maailmassa ja tulevat luoksemme 17 kertaa viikossa ja jossa monista heistä tulee kaikkien tuntemia nimiä ja brändejä ja he synnyttävät virtuaalista liiketoimintaa meidän heitä kohtaan tuntemamme kiinnostuksen ympärille. ”



Mitkä yli-inhimilliset piirteet liitämme murhaajiin? ”Ehkä pimeän pelkomme ei ollutkaan niin irrationaalista. ”



verkostossa Eräs Nicolas huomioi kaikkien hirviöelokuvien (Dracula, Frankestein, Tohtori Jekyll ja herra Hyde, Muumio, Kärpänen, Näkymötön mies ) olevan tragedioita, vertauskuvia rikkinäisistä ihmisitä ja pakkomielteistä.



” Ennen Viiltäjä-Jackia tuskin oli sanomalehtiä.”



Elisabeth Bathory ja muut historiamme aateliset murhaajat, ihmishirviöt ja pedot ” Murhaajia, jotka olivat riittävän varakkaita rahoittamaan murhansa ja nousemaan lain yläpuolelle.   ”



Kirjan kansi on poikkeuksellisesti kangasta, kuin pellavaa, ja siinä on valtava punainen kädenjälki. Se ei ole pelkästään verinen allekirjoitus, vaan myös osa kaanonia, kalliomaalausta, johon tuon ajan maalari painoi jälkensä. Muistan lapsuudessani Odysseuksen jossa oli myös verinen / punainen kädenjälki. Kun oman kätensä painaa kannen päälle, huomaa, että jälki on samankokoinen.



Micael Dahlén: Ihmispedot - Tornion kirjastot, Dekkarinetti:    ” Charles Mansonin ja neljän muun ihmispedon pään sisällä. Viisi murhaajaa. Viisi ihmispetoa. Ja professori, joka on tavannut heidät. Ihmispedot kertoo viiden maailmankuulun murhaajan tarinan: Charles Manson kokosi ympärilleen ”Perheen” ja johti brutaaleja teurastuksia. Dorothea Puente murhasi vanhuksia ja hautasi heidät pihansa ”luutarhaan”. Issei Sagawa järjesti kannibaali-illallisen Pariisissa. Wayne Lo hyökkäsi kouluun Massachusettsissa, ja tanskalainen Peter Lundin katkaisi äitinsä niskan paljain käsin. Dahlén on haastatellut jokaista heistä. Murhaajien tarinat ovat erilaisia, mutta ne ovat johtaneet samaan lopputulokseen: tuntemattomista tuli superjulkkisia, houkuttelevia aviopuolisoehdokkaita ja rahantekokoneita. Mitä jos murhaaminen onkin helpoin tie menestykseen? Miksi väkivalta kiehtoo meitä loputtomasti? Keistä ylipäätään tulee ihmispetoja? Kirja avaa Dahlénin ja murhaajien väliset keskustelut, ja kuvaa samalla murhaajan kohtaamista silmästä silmään.





Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö

Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa ilman juonipaljastuksia… Despentes on eräs suosikkikirjailijoistani – täysin vapaa – myös äärivasemmistolaisesta yksioikoisesta fanaattisuudesta. Tai minkään tahon. Tärkeä kirja meidän ajastamme – jos 70-luvulla sankarimme oli Ulrike Meinhof, niin nykyään sankarin tai marttyrin metsästys on vaivalloisempaa. Todella vallankumoukselliset terroristit vaikuttavat olevan vain ties minkä tahon pelinappuloita ja marionetteja, kertakäyttöisiä, helposti uhrattavissa. Tytön nimi Valentinen nimi sopii oivasti englanninkielisessä kaanonissa Valentine´s Massacre tai St Valentine´s Day massacre.



Erityisen julmasti Despentes kirjoitta keksinkertaisista ( keskinkertaisista?) kirjailijoista, jotka non stop googlaavat itseään, julkaisevat naurettavan mahtipontisia Wikipedia -sivujaan ja arvioivat erinomaisiksi omia teoksiaan eri kirjallisuusblogeissa salanimillään… Mutta kukaan ei pääse helpolla Despentesin auki viiltämässä yhteiskuntakuvauksessa. Hyeena on saanut nimensä luultavasti kuten Numeromurhat elokuvan naispuolinen kova kyttä – hyeenoissa kun naaraat kasvattavat valepeniksen. Gootit ilakoivat liian riehakkaasti – täysin vakaumuksensa vastaisesti. Lesbot harrastavat turruttavaa loputonta ryhmäseksiä orgioissa. Sodoma ja Gomorra – mitä vitun välii? Perheet, uusioperheet, seksi, seksuaalisuus, sukupuolisuus. Ääliöt pomot, pelokkaat vanhemmat, juuret, väkivalta, botox, huumeet ja anarkia, iPod mutta I paid…



Vakoojatarinan seurannat, raportit ja takaa-ajokohtaukset tuovat mieleen ihanan ja hurjan Sergei Lukjanenko: Yöpartio kirjan, mutta Despentes kirjoittaa realismia.



” Maailmanlopun tyttö on verellä piirretty roadmovie ja ultra-ajankohtainen rikosromaani, joka läpäisee Länsi-Euroopan sosiaalisen makrokosmoksen kaikki luokat aina botox-snobeista äärivasemmistolaisiin ja neofasisteista slummien islamisteihin. Despentesin terävä yhteiskuntasatiiri syövyttää tiensä läpi julkisivujen ja kuvaa raadollisen tarkasti nyky-Euroopan vaiettuja julmuuksia.

Maailmanlopun tyttö voitti arvostetun Renaudot-palkinnon vuonna 2010.
(Like)”





Kazakstaniasta kajahtaa – muutakin kuin Borat: Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Alkuteos: Notšnoi Dozor, suomentanut Arto Konttinen, 2012.



Itse ostin tämän kovakantisen vampyyri/fantasiakirjan Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen (VTKK) perinteellisestä venäläisestä joulumyyjäiset -tapahtumasta nimeltä joulujarmarkka – olihan takakannen mainoslauseen kirjoittanut itse Tarantino! Halusin jotain paikallista ja hyvää luettavaa, joka potkii tuolin alta. Onhan Kaukaasiassa ja Äiti Venäjällä upea fantasian, kauhun ja absurdismin viitta, upeita ajattelijoita ja kirjailijoita – ja samalla hyvin jyrkkä koneisto joka tapaa toimittajia ja myös eläinten oikeudet on niin ja näin – eli päin persettä. Mitä saa sanoa, ja mitä kirjoittaa Klonkun talutushihnassa? Mitä kaikkea fantasia sisältää, ja eri toten vampyyrit, mitä symboloivat…



” Yöpartio on poikkeuksellisen vahva eepos.” sanoi innostuneena Quentin Tarantino.



"Ainutlaatuinen! Häkellyttävä sekoitus Dostojevskia ja Dawn of the Deadia!"  New Statesman.



”Tähtien sota kohtaa Moskovan vampyyrit… sen pirulliset käänteet pursuavat sairasta, lihanhimoista riemua.” – New York Times.



” Moskovan kaduilla, tavallisten ihmisten keskuudessa, vaeltavat Muihin kuuluvat - velhot, noidat ja vampyyrit - joista osa on Valon, osa Pimeyden puolella. Normaalin ihmisten maailman lisäksi Muihin kuuluvat voivat halutessaan siirtyä Hämärään, joka on ihmisille näkymätön tietoisuuden tila. Aikoinaan osapuolet sotivat toisiaan vastaan, ja kun maailma oli tuhon partaalla, solmittiin hauras aselepo. Valon voimat muodostivat Yöpartion, joka pyrkii rajoittamaan Pimeyden voimien toimintaa, etteivät esimerkiksi vampyyrit metsästä ihmisiä luvatta. Pimeyden voimat taas muodostivat Päiväpartion, joka valvoo Yöpartion toimintaa. Antonin, Yöpartioon kuuluvan keskitasoisen velhon on karaistuttava tai hän menettää järkensä. Kaikki juonittelut, kompromissit, moraaliset dilemmat ja loputon työnteko raastavat hermoja. Eräänä iltana Anton huomaa metrossa nuoren naisen, jonka päälle on langetettu niin voimakas kirous, että se uhkaa raunioittaa koko Moskovan. Anton joutuu mukaan peliin, joka ylittää hänen kykynsä.



Tetralogian ensimmäinen osa Yöpartio on omaperäinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Se on Venäjällä kulttikirjan maineessa – suositumpi kuin Taru sormusten herrasta ja Harry Potter. Maailmanmaine alkoi kirjaan perustuvasta venäläisestä elokuvasta v. 2004 (ohj. Timur Bekmambetov) ja elokuvan jenkkilevitys vuonna 2006 räjäytti pankin.



Nykyään päätoiminen kirjailija Sergei Lukjanenko (s. 1978 Kazakstanissa) on alun perin ammatiltaan psykiatri. Hän on saanut lähes 50 kirjallisuuspalkintoa ja hänen teoksiaan on käännetty mm. saksaksi, englanniksi ja ruotsiksi, tsekiksi, puolaksi ja ukrainaksi sekä useille Kaukoidän kielille.(Into)”













Kylmäverisesti   Kirjasampo.fi
Kylmäverisesti wikissä
J. G. Ballard wikissä  







Georges Bataille wikissä
Ihmispedot kansikuva  
Atena - Ihmispedot
micaeldahlen.com.

Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö Kirjasampo.fi linkissä
Sergei Lukjanenko: Yöpartio Kirjasampo.fi linkissä
Into kustannuksen Yöpartio esittely linkissä
Into kustannuksen kevään 2012 kirjojen, mm Yöpartio esittely, PDF linkissä





¨

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti